Muistilehtiö, kahvikuppi ja läppäri.
Piirretty hehkulamppu

Millaista tarinaa kerrot itsestäsi ja miksi sillä on väliä myös organisaatiolle – ajatuksia Certified Progress Coach® -koulutuksesta, osa 4

Email
Facebook
Twitter
LinkedIn
WhatsApp

Tammikuussa alkanut Certified Progress Coach® -koulutus on jo reilusti yli puolivälin – viime viikolla tavattiin koulutusryhmämme kanssa jo neljättä kertaa. Loppu häämöttää, ja niin lähenee coachiksi ja valmentavaksi johtajaksi valmistuminen.

Mitä pidemmälle päästään, sen vahvemmin konkretisoituu erityisesti se, kuinka erilaisia me kaikki olemme. Jos (ja kun) jo yksilötasolla liikutaan melko syvissä vesissä, mitä tapahtuu, kun joukko yksilöitä sysätään yhteen työskentelemään yhteisen hyvän eteen organisaation muodossa? 

Tällä kertaa suurennuslasin alla olikin ajattelu, tunteet ja toiminta organisaatiossa. Käsittelimme muun muassa narratiiveja eli tarinoita, joita kerromme itsellemme paitsi itsestämme, myös meitä ympäröivästä maailmasta ja muista, sekä näiden vaikutusta elämäämme niin töissä kuin vapaa-ajalla.

Millaista tarinaa sinä kerrot itsellesi?  

Todellisuutemme perustuu laajalti tarinalle, jota kerromme itsestämme. Tarina on vahva osa identiteettiämme, sillä se rakentuu kaikista niistä kokemuksista, niin mukavista kuin epämukavista, joita olemme elämän varrella kokeneet ja jotka ovat jättäneet meihin jälkensä – tiedostamme ne tai emme. 

Kuka olen? Mistä olen kotoisin? Mikä on tehnyt minusta sen, ketä olen tänä päivänä? Mihin olen matkalla? Entä miten tämä kaikki vaikuttaa siihen, miten toimin päivittäisessä elämässäni?

Jos markkinoija-Annalta kysytään, väitän, että me kaikki olemme markkinoijia, sillä joudumme jatkuvasti myymään omaa osaamistamme ja mielipiteitämme eri tilanteissa ja eri muodossa. Yhtä lailla me kaikki olemme myös tarinankertojia. 

Osalla meistä tarina saattaa olla myönteinen ja voimaannuttava, osalla päinvastoin haitallinen ja rajoittava. Kokemustemme perusteella olemme vuosien varrella oppineet itsestämme “totuuksia”, jotka eivät välttämättä pidä paikkaansa, vaikka ne tapahtumahetkellä tuntuivatkin todellisilta. 

Eräiden tutkimusten mukaan ajattelemme noin 60 000 ajatusta päivässä. Näistä jopa 90 prosenttia ovat toistuvia (!) ja neljäsosa negatiivisia (!!). Voi siis sanoa, että toimimme lähes autopilotilla päivästä toiseen. Päivittäisten askareiden, kuten vaikkapa hampaiden harjaamisen ja aamurutiinien osalta tämä on hyvä juttu, mutta mitä tulee omiin ajatus- ja toimintamalleihimme, etenkin sellaisiin, jotka liittyvät itseemme ja siihen, mikä meille on ylipäätään mahdollista, niiden vaikutus on valitettavan usein rajoittava. 

Se, mihin keskitymme, lisääntyy

Ihmisellä on luontainen taipumus keskittyä siihen, mikä on huonosti. Tämä niin kutsuttu negatiivinen vinouma on ihan tutkittu juttu ja perujaan vuosituhansien takaa, jolloin uhka tai vaara saattoi yllättää milloin minkäkin puun tai puskan takaa, leijonan tai muun petoeläimen muodossa. Jo vain hengissä selviytymisen kannalta oli ehdottoman tärkeää pysyä valppaana.

Nykypäivänä uhkat ja vaarat ovat toisenlaisia. Yhä useammin liikutaan mielen tasolla: kärsitään kiireestä, stressistä ja uupumuksesta. Pitäisi olla jo jossain muualla, edempänä – missä tahansa paitsi tässä ja nyt. Riittämättömyys kalvaa, jos vielä vähän pusken… Sitten kun…

Tulevaisuudessa.

Itse olen pohtinut tätä todella paljon. Se, mihin keskitämme huomiomme, lisääntyy. Huomiomme suunnalla on suora vaikutus siihen, millainen todellisuudestamme muotoutuu. 

Näemmekö ympärillämme uhkia vai mahdollisuuksia? Olemmeko myönteisiä ja ratkaisukeskeisiä vai koemmeko uuden ja tuntemattoman uhkana ja vaarana, miksi ehkä mieluiten pysyttäydymme omassa kuplassamme? 

Omien uskomusten ja siten myös oman tarinan haastaminen on hyväksi etenkin silloin, kun huomaa käyttävänsä absoluuttisista totuuksista kielivää puhetta, kuten “aina”, “ei ikinä”, “ei koskaan”, “ei milloinkaan”.

Kun muut aina ja sinä et milloinkaan, tai toisin päin, miten voisit lähestyä asiaa toisesta näkökulmasta? Jo muutamankin millimetrin shiftaus saattaa auttaa tarkastalemaan asiaa uudesta näkökulmasta.

Itse kävin taannoin lapsuudenkodissani, jossa selailin vanhoja valokuva-albumeita. Löysin kuvan itsestäni 6-vuotissyntymäpäivänäni, ja yllätyksekseni se kertoikin jotain ihan muuta kuin sitä tarinaa, joksi omani on vuosien varrella muuntunut – tai sanottakoon suoraan jopa vääristynyt. 

Olin ällistynyt; ikään kuin maailma olisi yhtäkkiä käännetty ylösalaisin. Voiko todella olla…? Jos, niin mitä tämä tarkoittaa?

Organisaatio koostuu ihmisistä, joista jokainen on tarinankertoja

Miten tämä sitten liittyy organisaatioon? Kuin mikä tahansa muu osistaan rakentuva kokonaisuus, organisaatio koostuu ihmisistä. On eri asia, miten se viestii itsestään – seinille kirjattujen arvojen muodossa, rekryesitteessä tai verkkosivuillaan. Se, millaisena se näyttäytyy sidosryhmilleen ja yleisölle, riippuu kuitenkin siitä, mitä se edustaa jäsenilleen. 

Organisaatio ei ole staattinen yhteisö, vaan organismi, joka kasvaa, kehittyy ja muuttuu jatkuvasti. Sen ilmenemismuotoon vaikuttaa asiat, kuten valta ja vastuu, sosiaalinen pääoma, ilmapiiri ja luottamuspääoma. Näistä palikoista – muiden muassa – rakentuu kulttuuri, eli säännöt sille, miten yhteisössä toimitaan.

Jokaisen yksilön hyvinvointi vaikuttaa organisaation hyvinvointiin ja sitä kautta kulttuuriin. Jos työntekijä on jatkuvassa taistele tai pakene -tilassa (lue: stressin alaisena tai jopa uupumuksen partaalla), on sanomattakin selvää, että hänen suorituskykynsä ei ole optimaalisella tasolla. 

Toisaalta, elle hän näe omaa potentiaaliaan esimerkiksi siksi, että kertoo itselleen omaa osaamistaan rajoittavaa tarinaa, ei organisaation kapasiteettia saada hyödynnettyä täysipainoitteisesti. 

Johtajalla on väliä

Oli tilanne kumpi tahansa tai jokin ihan muu, on selvää, että kun henkilökohtainen (tai globaali) kriisi yllättää, vaikuttaa se vääjäämättä paitsi yksilöön itseensä, myös organisaatioon, tavalla tai toisella. Silloin korostuu johtajan rooli. 

Johtajan, joka ymmärtää moninaisuutta. Johtajan, joka pystyy kohtaamaan ihmisen just siinä, missä hän kulloinkin on. Johtajan, joka on ennen kaikkea ihminen. 

Tiimin, ja sen myötä myös organisaation, toimivuus on kiinni yksilöiden tarpeiden kohtaamisesta. Mitä paremmin onnistumme toistemme kohtaamisessa – oli oma roolimme mikä tahansa – sitä paremmin tiimimme (organisaatiomme) toimii.

Sitä paremmin nimittäin saamme ihmisten täyden potentiaalin käyttöön. Ja kun ihmiset kukoistavat, organisaationkin on mahdollista kukoistaa, tehdä tuloksellista liiketoimintaa ja menestyä. 

Herääkin muutama kysymys:

Miten sinä kohtaat toisen? Entä itsesi? 

Ja millaista tarinaa kerrot itsestäsi? 

Sillä nimittäin saattaa olla yllättävänkin suuri merkitys – niin omalle kuin työyhteisösi hyvinvoinnille.

***

Teksti: Anna Wallin

Kirjoitus on neljäs osa viidestä, jossa Certified Progress Coach® -koulutusta käyvä Anna reflektoi koulutuksen antia, oppeja ja oivalluksia matkalla coachiksi ja valmentavaksi johtajaksi. Anna aloitti koulutuksen tammikuussa 2021 ja toimii yrittäjänä markkinointiviestinnän alalla hyvinvoinnin parissa.

Aiemmat artikkelit löydät täältä:

Osa 1: Oletko oma paras ystäväsi? Ensimmäisiä mietteitä coachauksesta ja Certified Progress Coach® -koulutuksesta, osa 1
Osa 2: Itsetuntemus on valttia, erityisesti muutoksen keskellä – pohdintaa Certified Progress Coach® -koulutuksesta, osa 2
Osa 3: Kuuntelen, mutta kuulenko? Hyväksyvä tietoinen läsnäolo vuorovaikutuksessa

Seuraava Certified Progress Coach®koulutus alkaa elokuussa 2021. Early Bird -tarjous on voimassa 31.5.2021 asti. Lue lisää ja varaa paikkasi täältä!

Mikäli koulutus kiinnostaa ja pandemiatilanne pohdituttaa, lähipäivät järjestään pienryhmässä viranomaisten suosituksia noudattaen. Koulutustiloissa on helppo ylläpitää turvavälejä, jonka lisäksi maskit ja käsidesit ovat jatkuvasti käden ulottuvilla. Lähtökohtaisesti koulutus järjestetään kasvotusten, mutta tarpeen tullen se voidaan myös siirtää etänä käytäväksi. 

Lisää kirjoituksia ja kursseja

Ulla Jones -Global Leadership Profile & Certified Progress Coach

Teetin tiimilleni Global Leadership Profilen keväällä 2020, koska ajattelen, että esihenkilönä toimiminen on asiakaspalveluammatti.

Ainoa tapa oppia ja kehittyä coachina on alkaa coachaamaan. Ironista on, että lopulta opin, etteivät rutiinit auta, vaan coachingissa kaikki perustuu tietoiseen läsnäoloon ja kykyyn kuulla coachattavaa ja omaa intuitiotaan.

Jaa sivu

Kurssit

Tässä näet kaikki omat ja mahdolliset yhteistökumppaneidemme kurssit.

Omille kursselleimme voit ilmoittautua suoraan tällä lomakkeella.

Kumppanikurssien ilmoittautumiskäytännöt vaihtelevat. Lisätietoa kursseista ja ilmoittautumisesta saat klikkaamalla sinua kiinnostavaa kurssia listalta.

Mikä sinua ravitsee vuonna 2021?

Mikä sinua ravitsee vuonna 2021? Itsestään huolehtiminen on paljon muutakin kuin pelkkää ruuan tankkausta, nukkumista...

Avoimet kurssit

Liity postituslistallemme

Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kursseista, kirjoituksista ja tapahtumista.

Voit perua tilauksesi koska tahansa.

Ota yhteyttä!

Tilaa uutiskirje