Share on email
Email
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp

Kuuntelen, mutta kuulenko? Hyväksyvä tietoinen läsnäolo vuorovaikutuksessa

Share on email
Email
Share on facebook
Facebook
Share on twitter
Twitter
Share on linkedin
LinkedIn
Share on whatsapp
WhatsApp

Istun paikallani höpötellen niitä näitä. Viiden minuutin ajan on tarkoitus puhua mitä päähän pälkähtää, toisen kuunnellessa – vaiko sittenkään? Edessäni istuvaa pariani ei nimittäin näytä kiinnostavan pätkääkään, mitä sanon. Vähän väliä hän vilkuilee kelloaan katseen harhautuessa yhä uudestaan ulos ikkunasta. Oloni on epämukava, levoton. Toisinaan katseemme kohtaavat, mutta aistin, että hän ei ole paikalla. Totean ääneen, omaksikin yllätyksekseni, ettei minun ”selvästikään kannata jatkaa juttua sillä sua ei selkeesti kiinnostava ja sehän on varmaan tän koko harjoituksen juju, mutta miksi jatkaisin? Sä et kuuntele, joten lopetan tähän.”

Ja niin istumme loppuajan hiljaa. Nauran, minkä tiedän olevan merkki suojamekanismini aktivoitumisesta. Mitä täällä tapahtuu? 

Certified Progress Coach® -koulutuksen kolmannen lähipäiväjakson aiheena oli mikäs muu kuin läsnäolo vuorovaikutuksessa, ja sehän kolahti. 

Taustoittaakseni tehtävää, tekemämme harjoitus koostui kahdesta viisiminuuttisesta, joista ensimmäisen aikana kuuntelijan roolin saaneen henkilön oli puhujan tietämättä tarkoitus suhtautua tämän puheisiin mahdollisimman välinpitämättömästi. Toisen viisiminuuttisen aikana hän sitten todella kuunteli: haki katsekontaktia ja heijasteli kehonkieltä, nyökkäili oikeissa kohdin ja oli selkeästi kiinnostunut.

Puhujan roolissa putosin kärryiltä jo ensimmäisen viisiminuuttisen aikana, enkä enää kyennyt hyppäämään uudestaan kyytiin. 

Vaikka tiesin tilanteen olevan tekaistu ja harjoituksen käydyn turvallisessa tilassa, tajusin hämmästyksekseni, että turvallisuuden tunnettani – ja sen myötä luottamustani toiseen – oli horjutettu niin, etten kyennyt olemaan kuin ei mitään olisi tapahtunut. 

Psykologinen turva edellytyksenä aidolle kohtaamiselle

Tajusin pian, miten minun oli käynyt: olin kertaheitolla palannut menneeseen. Turvallisuuden tunnettani – ja siten myös olemassaoloani – uhkasi toisen ilmiselvä kiinnostuksen puute, mikä toi mieleen ikävän kokemuksen vuosikymmenien takaa. Käsiteltyäni aihetta jo pitkään, en ennen tätä harjoitusta olisi osannut kuvitella sen voivan vaikuttaa vielä tänäkin päivänä tällaisen tilanteen taustalla. 

Jäin pohtimaan psykologisen turvallisuuden tunteen merkitystä vuorovaikutustilanteissa. Mitä se merkitsee itselleni suhteessa muihin? (Paljastus: nähtävästi melko paljon!) 

Miten kohtaamme toinen toisemme nykyaikana? Olemmeko aidosti läsnä toisillemme, tutuille ja tuntemattomille, eri konteksteissa? 

Entä miten siihen on vaikuttanut viime vuoden myllerrys: etätöihin siirtyminen, yhteydenpidon siirtyminen onlineen, jatkuva yhdessäolo perheen kesken tai kenties yksinäisyys? 

Kohtaloita on monia, emmekä ikinä voi tietää toisen tarinaa. 

Tietoinen hyväksyvä läsnäolo vuorovaikutuksessa 

Ensimmäisten koulutukseen kuuluvien harjoitusasiakkuuksien lähestyessä alkuaan, heräsi kysymys, miten voin omalta osaltani vaikuttaa psykologisen turvallisuuden tunteen luomiseen suhteessa coachattaviini ja muihinkin ihmisiin. Mitä edellyttää turvallisen tilan luominen?

Tajusin sen kiteytyvän yhteen sanaan: läsnäolo. Sataprosenttinen läsnäolo. 

Yhtenä koulutuspäivien aiheena oli Jon Kabat-Zinnin luoma MBSR-menetelmä (eng. Mindfulness Based Stress Reduction) ja sen mukaiset kahdeksan asennetta mindfulnessin harjoittamiseen coachingin ja valmentavan johtajuuden näkökulmasta. Pureuduttuani näihin, oivalsin näiden pätevän paitsi läsnäoloon suhteessa itseen myös vuorovaikutuksessa muiden kanssa. 

Alla listaus kahdeksasta asenteesta sekä muutamia ajatuksia siitä, mitä ne omasta mielestäni vuorovaikutuksen näkökulmasta merkitsevät.

Kärsivällisyys

Annatko toisen kulkea omaa polkuaan omaan tahtiinsa? Tehtäväsi ei ole ratkaista hänen ongelmiaan, vaan tukea häntä polullaan kohti tavoitteitaan. Matka on hänen, niin kuin mahdollinen coaching-prosessikin. Salli asioiden edetä omalla painollaan. 

Aloittelijan mieli

Kuvitteletko tietäväsi, mitä toinen ajattelee? Paljastus: olet mitä todennäköisimmin väärässä. Tiedät toisesta vain sen, mitä hän on sinulle kertonut. Jokainen meistä katsoo maailmaa omien silmiensä lävitse, läpi omien kokemustensa ja tarinoidensa värittämän filtterin. Pystytkö lähestyä toista ennakkoluulotta, aloittelijan mielin? 

Irtipäästäminen 

Huomaatko elätteleväsi toiveita tai odotuksia siitä, mitä kohtaaminen tuo tullessaan? Valmistaudutko kenties jo siihen, mitä haluat sanoa seuraavaksi? Mitä jos päästäisitkin irti ja ottaisit tilanteen vastaan juuri sellaisena, jona se näyttäytyy sinulle juuri nyt. Vapauttaisit itsesi kahleista ja antautuisit nykyhetkelle. 

Ei-arvosteleminen

Kykenetkö lähestymään käsillä olevaa tilannetta arvottamatta sitä hyväksi tai huonoksi, hyödylliseksi tai hyödyttömäksi, helpoksi tai vaikeaksi? Oli hetki, tunnelma tai kohtaaminen millainen hyvänsä, voisiko se olla ihan yhtä arvokas kuin mikä tahansa muu kokemasi? 

Luottamus

Luotatko siihen, että kaikki tapahtuu tarkoituksenmukaisesti? Että sinä kuljet omaa polkuasi ja toinen omaansa? Et voi estää etkä edistää asioita, varsinkaan toisen osalta; ainoastaan olla olla läsnä ja luottaa siihen, että prosessi kantaa itse itsensä. Ja niinhän se kantaa, kunhan luotat siihen.

Ei-yrittäminen 

Mitä tapahtuisi, jos et yrittäisi niin kovasti? Jos antaisitkin olla – antautuisit läsnäololle ja kohtaisit toisen juuri siinä, missä hän on, yrittämättä pelastaa häntä tai ratkoa hänen ongelmiaan? Voisitko kulkea omaa polkuasi rinta rinnan toisen kanssa, ottamatta kantaaksesi hänen reppuaan? 

Kiitollisuus 

Mikä on jo hyvin tässä hetkessä? Mistä olet kiitollinen kohtaamisessa tai kanssakäymisessä toisen kanssa? Mitä edistysaskeleita on tullut otettua? Joka hetkessä on jotain hyvää, ja pieninkin askel on askel eteenpäin, sillä mikään hetki ei ole toisensa kaltainen.

Hyväksyminen

Pystytkö hyväksymään nykyhetken sellaisena kuin hän on? Kykenetkö kohtaamaan toisen ja olemaan hänelle läsnä, hyväksyen hänet ja kaiken sen, mikä tällä hetkellä on ilmoilla, sellaisena kuin se on? Uteliaasti tarkastelemaan asioita hyväksynnän kautta, torjumatta mitään.

Mitä ajatuksia nämä herättävät sinussa? Millaiseksi koet läsnäolon kohtaamisissa eri ihmisten kanssa, tuttujen ja tuntemattomien? 

Itse opin tämänkertaisesta sen, ettei ole muuta hetkeä kuin nyt. Muistin myös, miten suuri uhka, vaikka samanaikaisesti ilmiselvästi myös potentiaali, piilee tässä teknologian mahdollistamassa etätyöskentelyn – etäelämisen – ajassa. 

Siinä missä yhä suurempi osa työtehtävistä, palveluista ja arjen askareista onnistuu etäyhteyden välityksellä, ihminen on laumaeläin, joka janoaa rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemista omana itsenään. Tämä edellyttää kuitenkin psykologista turvallisuutta. Vasta sitten, kun koemme olevamme turvassa, uskallamme näyttäytyä omana itsenämme, haavoinemme kaikkinemme.

Ja tällöin, etenkin tällöin, läsnäolo on kultaakin kalliimpaa.

Kuten kurssikaverini totesi toisen päivän tullessa päätökseensä: 

“Usein se totuus on paljon ihmeellisempi, kuin mitä olisin osannut kuvitella.” 

Kunhan vain on tietoisesti, hyväksyvästi läsnä.

***

Teksti: Anna Wallin

Kirjoitus on kolmas osa viidestä, jossa Certified Progress Coach® -koulutusta käyvä Anna reflektoi koulutuksen antia, oppeja ja oivalluksia matkalla coachiksi ja valmentavaksi johtajaksi. Anna aloitti koulutuksen tammikuussa 2021 ja toimii yrittäjänä markkinointiviestinnän alalla hyvinvoinnin parissa.

Lue myös muut artikkelit:

Osa 1: Oletko oma paras ystäväsi? Ensimmäisiä mietteitä coachauksesta ja Certified Progress Coach® -koulutuksesta, osa 1
Osa 2: Itsetuntemus on valttia, erityisesti muutoksen keskellä – pohdintaa Certified Progress Coach® -koulutuksesta, osa 2
Osa 4: Millaista tarinaa kerrot itsestäsi ja miksi sillä on väliä myös organisaatiolle – ajatuksia Certified Progress Coach® -koulutuksesta, osa 4

Seuraava Certified Progress Coach®koulutus alkaa elokuussa 2021. Early Bird -tarjous on voimassa 31.5.2021 asti. Lue lisää ja varaa paikkasi täältä!

Mikäli koulutus kiinnostaa ja pandemiatilanne pohdituttaa, lähipäivät järjestään pienryhmässä viranomaisten suosituksia noudattaen. Koulutustiloissa on helppo ylläpitää turvavälejä, jonka lisäksi maskit ja käsidesit ovat jatkuvasti käden ulottuvilla. Lähtökohtaisesti koulutus järjestetään kasvotusten, mutta tarpeen tullen se voidaan myös siirtää etänä käytäväksi. 

Lisää kirjoituksia ja kursseja

Liity postituslistallemme

Saat ensimmäisten joukossa tiedon uusista kursseista, kirjoituksista ja tapahtumista.

Voit perua tilauksesi koska tahansa.

Ota yhteyttä!

Tilaa uutiskirje